by Syventyessä menneeseen aikaan huomaa, että tämän päivän tapahtumissa on hyvin paljon samaa kuin mitä historiassa on tapahtunut. Väitän, että keskusteltaessa 1500-luvun sukupuolikäsityksistä ei voida ohittaa Ávilan Teresaa. Tässä blogikirjoituksessa perustelen ajatustani. Ávilan Teresa oli ensimmäinen nainen, joka julistettiin kirkonopettajaksi katolisessa kirkossa. Tämä tapahtui vuonna 1970 paavi Paavali VI toimesta. Pyhimykseksi hänet kanonisoi paavi Gregorius XV vuonna 1622 vain 40 vuotta Teresan kuoleman jälkeen.
Kirkonopettaja
Kirkonopettajalla tarkoitetaan henkilöä, joka Kristuksen ja apostolien tavoin toimii Jumalan todellisuuden avaajana maailmassa.[1] Se on arvonimi, jonka saa vain pieni joukko katolisen kirkon pyhimyksistä. Heitä on nyt 36 henkilöä, joista vain neljä on naisia.[2]
Vaikka katolinen kirkko pitää Teresaa nykyään poikkeuksellisen merkittävässä asemassa, niin omana aikanaan häntä epäiltiin monesti harhaoppisuudesta. Syynä olivat, että Teresan näyt Kristuksesta ylittivät paavin inkvisiittorien eli harhaoppien tutkijoiden aiemman tiedon ja ymmärryksen.[3] Naisten mahdollisuuksia opettaa rajoittivat ulkoiset kiellot, kuten apostoli Paavalin ohje naisten elää hiljaisesti (1 Tim. 2:12) sekä ajatus heidän sisäisistä rajoitteistaan opettaa.[4]
Naisten ajatusten miellettiin olevan heidän oman mielikuvituksensa tuotetta tai yliluonnollisesta lähteestä, joka helposti olisi voinut olla pahuus.[5] Suojautuakseen näiltä epäilyiltä Teresa käyttää teksteissään feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta mielenkiintoisesti. Hänen teksteissään on runsaasti kohtia, joissa hän kuvaa naisia heikkoina.[6] Itseään hän kuvaa viheliäiseksi luoduksi kirjassaan Sisäinen linna.[7]
Feminiininen ja maskuliininen retoriikka
Professori Alison Weber väittää, että Teresa kirjoittaa näin tietoisesti suojautuakseen harhaoppisuudelta, mutta voidakseen kuitenkin kirjoittaa hengellisen elämän tärkeydestä sisarilleen eri luostareihin. Sisar Prudence Allen kirjoittaa, että Teresa kirjoituksissaan käyttää perinteistä Aristoteleen stereotypiaa naiseudesta, että nainen on luonnostaan heikko ja ”epätäydellinen mies”, kun mies taas on vahva.[8]
Uudistaakseen karmeliittasääntökuntaansa Teresa ohjaa sisariaan kirjeissään kehittämään maskuliinisia hyveitään voittaakseen naiselliset heikkoutensa. Niissä toistuu Teresan ajatus älykkyyden ja rohkeuden harjoittamisesta. Allen näkee tämän osoittavan, että Teresa ajatteli näiden hyveiden olevan samalla tavoin osa naisen perimmäistä identiteettiä kuten miestenkin.[9]
Teresan kirjoitukset havainnollistavat länsimaisessa ajattelussa tapahtunutta muutosta feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta, joka ylittää sukupuolen erityisesti psyykkeen ja luonteen alueella.[10] Alison Weber kirjoittaa Teresan kieltävän oman teologisen auktoriteetin ja näkevän, ettei hän omaa minkäänlaisia kirjallisia taitoja. Nämä ovat Weberin mielestä vain tehokeino naamioida karismaattiset tekstit vain naisten jutteluksi.[11]
Nöyryys tehokeinona
Teresan kirjoituksissa korostuu nöyryys, jonka avulla hän piilottaa oman sanomansa häntä harhaoppiseksi syyttäviltä tahoilta. Korostaessaan omaa erehtyvyyttään suhteessa häntä oppineempiin Teresa asettuu jo tietoisesti asemaan, jossa hän alentaa itsensä. Mari Saikkonen kirjoittaa gradussaan, että Teresa ei itse keksinyt käyttämäänsä nöyristelyn ja epävarmuuden retoriikkaa. Retoriikallaan hän laittaa aistit ja järjen epävarmaan asemaan.[12]
Ávilan Teresan elämä ja kirjoitukset toimivat esimerkkinä naisen asemasta 1500-luvulla ja erityisesti millainen oli naisen rooli katolisessa kirkossa. Nainen, joka myöhemmin julistetaan pyhimykseksi ja vieläpä ensimmäiseksi naispuoliseksi kirkonopettajaksi on omana aikanaan vainottu ja häntä epäillään harhaoppiseksi.
Teresan elämä herättää kysymyksen, kuinka monta muuta potentiaalista pyhää katolinen kirkko on silloisen ymmärryksensä mukaan tuominnut harhaoppiseksi?
Piispa emerita Irja Askolan kokema halveksunta
Teresaan kohdistunut halveksunta ja harhaoppisuuden epäily on läsnä myös tässä ajassa. Kaisa Halonen kirjoittaa, että Helsingin piispa emerita Irja Askolan elämäkerrasta heijastuu kirkossa tapahtuva kiusaaminen viimevuosilta. Piispa Askola kohtasi halveksuntaa teologisten näkemystensä takia myös piispakollegoiltaan. Halosen artikkelissa kerrotaan Kuopion piispa Jari Jolkkosen kommentoineen Askolan saamaa vihapostia ja törkykommentteja, ”Omahan on vikasi. Omilla mielipiteilläsi niitä kerjäät”.[13]
Saikkonen kirjoittaa gradussaan, että monista syytöksistä ja tutkimuksista huolimatta inkvisitio ei koskaan tuominnut Teresaa harhaoppiseksi.[14] Halosen artikkelissa todetaan Askolan saaneen vain kahdelta piispakollegaltaan tukea – arkkipiispa Kari Mäkiseltä ja Porvoon piispa Björn Vikströmiltä. Askola toteaa viisaasti, että myös hiljaisuus on kannanotto.[15]
Syytökset kirkon ylä- ja alatasolta
Tarkasteltaessa Ávilan Teresaa ja Irja Askolaa huomaa, että naisen osa kirkossa ei ole pohjimmiltaan muuttunut. Naiseen, joka haluaa rakentaa ja palvella kirkkoaan, kohdistuu hänen omana aikanansa syytöksiä. Yksi ero on kuitenkin havaittavissa. Teresaan syytökset kohdistuivat katolisen kirkon ”ylätasolta” inkvisitiolta. Askolan syyttäjät olivat monesti kirkon ”alatasolta”. Internetissä on yhä edelleen tallella monia keskusteluketjuja, joissa Askolaa syytetään harhaoppiseksi.
Aki Kekkonen selvitti omassa gradussaan uskonnollista vihapuhetta luterilaisen kirkon kontekstissa käyttäen aineistonaan piispa Irja Askolan saamaa vihapostia. Hän toteaa, että uskonnollista vihapuhetta esitetään omalla nimellä, koska omalla sanomalla mielletään olevan Jumalan tuki.[16] Digitalisaatio on mahdollistanut oman mielipiteen ilmaisun myös heille, jotka eivät ilmeisesti sitä useinkaan osaa käyttää. Kekkonen toteaa vihapuheen ilmentävän sen taustalla olevia valtarakenteita. Hän kirjoittaa, että osassa naispiispan saamaa vihapostia mies näyttäytyy ensimmäisenä ja nainen toisena.[17]
Lisätietoa:
Mikäli haluat tutustua lisää Ávilan Teresaan, niin suosittelen aloittamaan Mari Saikkosen gradusta. Jos taas haluat lukea lisää Helsingin piispa emerita Irja Askolan kohtaamasta uskonnollisesta vihapuheesta, niin siirry Aki Kekkosen graduun.
Bonuksena suosittelen sukeltamista sisar Prudence Allenin ”elämän työhön” naiseuden käsitteestä länsimaisessa historiassa. The Concept of Woman on kolme osainen kirjasarja, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1997, toinen vuonna 2002 ja viimeinen vuonna 2016.
Lähdeluettelo:
Allen, Prudence. 2016. The Concept of Woman: The Search for Communion of Persons 1500–2015 (Vol. III). Grand Rapids, MI: Eerdmans Publishing Company.
Avilan Teresa. 2007. Sisäinen Linna. Helsinki: Kirjapaja.
Halonen, Kaisa. 2021. ”Teologiset tikarit lensivät helposti”– Useimmat piispakollegoista jättivät Irja Askolan yksin vihapuheen keskelle. Kirkko ja kaupunki. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-teologiset-tikarit-lensivat-helposti-useimmat-piispakollegoista-jattivat-irja-askolan-yksin-vihapuheen-keskelle#9d85024e
Jaanu-Schröder, Marjatta. 2014. Kirkonopettaja. Katolinen.net. https://www.katolinen.net/marjatalta/kirkonopettaja
Kekkonen, Aki. 2015. Vihapostilla: Uskonnollinen vihapuhe luterilaisessa kontekstissa Suomessa: Systemaattinen analyysi Helsingin piispalle osoitetusta uskonnollisesta vihapalautteesta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201506161568
Kosloski, Philip. 2018. 4 Inspiring women who are “Doctors of the Church”. Aleteia. https://aleteia.org/2018/03/08/4-inspiring-women-who-are-doctors-of-the-church/
Mikkola, Sini. 2021. Naiset ja naisyhteisöt katolisen reformaation toimijoina. Luento opintojaksolla Reformaation historia. Sukupuoli, perhe ja yhteisö: näkökulmia 1500-luvun reformaatioihin. 01.10.2021. Itä-Suomen yliopisto.
Räisänen-Schröder, Päivi. 2021. Johdantoluento. Luento opintojaksolla Reformaation historia. Sukupuoli, perhe ja yhteisö: näkökulmia 1500-luvun reformaatioihin. 07.09.2021. Itä-Suomen yliopisto.
Saikkonen, Mari 2013. Jumalan tuntema: Auktoriteetti Avilan Teresan opetuksessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201306284106
Wrigley-Carr, Robyn. 2018. Teresa of Avila: The Christian Mystic. Teoksessa: Sources of the Christian Self: A Cultural History of Christian Identity. James M. Houston & Jens Zimmermann (toim.). Grand Rapids, MI: Eerdmans Publishing Company.
Kuvat:
Irja Askola. Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Irja_Askola-0390.jpg
Teresa de Jesús. Fray Juan de la Miseria. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Teresa_de_Jesús.jpg
Tekstin viitteet:
[1] Jaanu-Schröder 2014.
[2] Kosloski 2018.
[3] Wrigley-Carr 2018, 430.
[4] Allen 2016, 95.
[5] Allen 2016, 95.
[6] Allen 2016, 96.
[7] Avilan 2007, 220.
[8] Allen 2016, 13;95–96.
[9] Allen 2016, 97;101.
[10] Allen 2016, 93.
[11] Allen 2016, 102.
[12] Saikkonen 2013, 44-45.
[13] Halonen 2021.
[14] Saikkonen 2013, 2.
[15] Halonen 2021.
[16] Kekkonen 2015, 1–3;46.
[17] Kekkonen 2015, 87–90.