Kirkkoisien tekstit, joita vielä muutama sukupolvi sitten täytyi lukea lähinnä yliopistokirjastojen lukusaleissa, kulkevat nyt tutkijan taskussa. Patristinen tutkimus, eli kirkkoisien kirjoitusten tieteellinen käsittely on yksi kristillisen teologian vanhimmista ja perinteikkäimmistä aloista. Pitkään patristiikan perustyökaluja olivat Jacques-Paul Mignen 1800-luvulla julkaisemat sarjat Patrologia Graeca ja Patrologia Latina sekä niitä korvaavat kriittiset editiosarjat. Ne ovat olleet kuitenkin kalliita, painavia ja sidottuja paikkaan. Mobiiliaika on purkanut näitä haasteita. Nyt tekstit, sanakirjat ja käsikirjoitusten kuvat ovat yhä useammin saatavilla missä tahansa. Muutos ei kuitenkaan ole ollut vain teknistä mukavuutta. Se vaikuttaa siihen, miten tekstiä haetaan, luetaan ja tulkitaan, keillä on siihen pääsy ja millaisia virheitä tutkimukseen pääsee livahtamaan.
Miten lukeminen muuttuu?
Mobiililaite ei muuta vain sitä, mistä isiä luetaan, vaan myös sitä, miten heitä luetaan. Tekstistä tulee helposti katkelma, ja nopea selaaminen kilpailee sen hitaan lukutavan kanssa, jota isät itse edellyttivät.
Haku tuo näytölle lauseen, ei saarnaa, kirjettä tai kiistakirjoitusta, johon lause kuuluu. Patristiset tekstit ovat usein retorisia ja tilannesidonnaisia. Ne ovat tiiviitä ja käsitteellisiä, joten vaativa lähiluku kannattaa yhä tehdä rauhassa ja suuremmalla näytöllä tai paperilla. Toisaalta kaikkien isien kirjallisuus ei kärsi pienestä näytöstä. Aavikkoisien lyhyet sanonnat, homilioiden katkelmat ja rukoustekstit sopivat luontevasti puhelimeen, koska ne on alun perin tarkoitettu muistettaviksi ja toistettaviksi. Laajat dogmaattiset teokset ja kommentaarit taas vaativat jatkuvaa rakenteen hahmottamista.
Isien sitaatteja kiertää nyt sosiaalisessa mediassa ja hengellisissä sovelluksissa enemmän kuin koskaan, usein ilman lähdeviitettä. Väärin nimetty tai muokattu sitaatti leviää nopeasti. Teologin ja varsinkin tutkijan tehtävä on aina lähteiden tarkistaminen julkisessa keskustelussa.
Helppo saatavuus ei takaa luotettavaa tekstiä. Mobiiliajan patristiikan suurimmat riskit liittyvät editioiden laatuun, pääsyn eriarvoisuuteen ja koneen tuottamiin virheisiin. Mobiiliaika ei korvaa perinteistä patristista tutkimusta, mutta se rikastuttaa sitä merkittävästi. Pääsyn helpottuminen tarkoittaa, että enemmän ihmisiä voi osallistua vanhojen tekstien tulkintaan. Toisaalta tutkijan tehtävä on edelleen kriittisen arvioinnin suorittaminen – mikä tahansa sovellus tai digitaalinen kopio ei ole automaattisesti luotettava.
Mobiiliteknologia palvelee samaa päämäärää kuin patristinen tutkimus vuosisatojen ajan: vanhojen viisaudenlähteiden säilyttämistä ja uudelleenlöytämistä nykypäivälle. Kuten Augustinus kirjoitti, ”nova vetera” – uutta vanhasta. Mobiililaitteet ovat vain tämän iankaikkisen pyrkimyksen uusi työkalu.
