Olen joensuulainen henkinen eläkeläinen. Parhaimmat vuoteni, eli lapsuuden ja nuoruuden vietin pienessä kunnassa itäisellä rajavyöhykkeellä. Kai siksi ajattelen, että ihminen on luotu elämään luonnon keskellä. Ihminen tarvitsee tilaa. Tilaa ajatuksilleen ja tilaa itselleen.

Harrastan valokuvausta.

Kohdetta tärkeämpää on itse prosessi. Se hetki, kun valmistautuu kulkemaan kohteen luokse, jonka haluaa vangita muistikortilleen (ja omaan mieleensä). Kuvaustilanteessa on mahdollista tallentaa hetki, joka ei enää koskaan palaa. Pieni yksityiskohta, joka muuten ehkä jäisi unohduksiin. Kuitenkin noista pienistä hetkistä ja yksityiskohdista muodostuu koko hahmotettu todellisuus.